Niin kuin suurin osa muistakin turvallisuusuhkista Koronavirus iski suurimmalle osalle, itseni mukaanlukien, puun takaa. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ole tarkoitus käsitellä sitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin vaan keskitymme siihen mitä COVID-19 on opettanut meille turvallisuudesta.
Ympäristön havainnointi
Keväällä 2020 Korona-aallon iskiessä Suomeen näin ensimmäistä kertaa ikinä ihmisten aidosti kiinnittävän huomiota ympärillään tapahtuviin asioihin. Siihen kuinka lähellä muut ovat, miten itse sijoittuu esimerkiksi ruokakaupassa kulkiessaan, onko joku selän takana aivan liian lähellä ja ylipäätään siihen että mitä ympärillä tapahtuu. Kontrasti nykyihmisen normaaliin käyttäytymiseen on valtava. Normaalisti kuljetaan katse kiinni kännykässä, napit korvissa, huppu päässä eikä ylipäätään yhtään havainnoida ympäristöä, edes liikenteessä! Huoli Koronavirukselle altistumisesta, eli omasta turvallisuudesta, aiheutti ainakin hetkellisesti sen, että ihmiset alkoivat havainnoida ympäristöään ja pitää huolta omasta turvallisuudestaan. Nämä täysin samat toimintatavat soveltuvat sellaisinaan myös muihin turvallisuusuhkiin varautumiseen. Katse ylös, korvat auki ja tutka päälle niin jo pelkästään tällä 90% potentiaalisista turvallisuusuhkista on hoideltu.
Vastuu omasta turvallisuudesta
Koronaviruksen uhka aiheutti ihmisissä ehkä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin valtakunnallista vastuuntuntoa ja -kantoa omasta turvallisuudestaan. Tämä ehkä johtui siitä, että virukselta suojautumista on erittäin vaikeaa ulkoistaa muille. Hätäkeskukseen soittaminen, turvallisuushenkilöiden palkkaaminen tai teknisen turvajärjestelmän ostaminen eivät tässä tapauksessa auta oikeastaan mitään vaan jokaisen tarvitsee omalla ennakoivalla turvallisuuskäyttäytymisellään pitää itse huoli altistumisen välttämisestä. Toki tämä aiheutti myös paljon järjenvastaista käyttäytymistä (kuten perusteetonta hamstrausta), koska niin moni yritti nyt ensimmäistä kertaa ikinä itse ottaa roolia omasta turvallisuudestaan ja siksi toimenpiteet saattoivat olla hyvin hapuilevia. Turvallisuudessa, kuten Koronaa vastaan toimimisessakin, tärkeää on ymmärtää se mitä vastaan varaudutaan niin omat toimenpiteet on silloin helpompi suhteuttaa tilanteeseen.
Isolla osalla ihmisistä vastuuntuntoinen toiminta Koronauhkaa vastaan johtuu varmasti siitä, että he kantavat huolta läheisistään eivätkä halua omalla toiminnallaan saattaa vaaraan esimerkiksi riskiryhmään kuuluvia vanhempiaan tms. Mitä tulee turvallisuuteen niin olemme usein valmiita tekemään lähes mitä vaan pitääksemme läheisemme turvassa, mutta omasta turvallisuudesta olemme paljon välinpitämättömämpiä. Viruksen ollessa kyseessä meidän on pakko huolehtia omasta turvallisuudestamme pitääksemme läheisemme turvassa. Tämä täysin sama logiikka tulisi päteä myös muihin turvallisuusuhkiin. Jos perheen äiti jää liikenteessä auton alle jota ei kuullut tulevan koska hänellä oli kuulokkeet korvilla tai perheen isä vammautuu pahoinpitelytilanteessa nakkikioskilla niin kuka heidän lapsistaan sen jälkeen huolehtii? Omasta turvallisuudestamme huolehtiminen on vastuunkantoa läheisistämme.
Näkyvät turvallisuustoimet
Normaalioloissa näkyvät turvallisuustoimet aiheuttavat usein turvattomuuden tunnetta ja pelkoa eivätkä ihmiset halua sitä kokea. Siksi turvallisuustoimet pyritään yleensä tekemään mahdollisen huomaamattomiksi. Nyt kuitenkin suojapleksit kassoilla, lukemattomat käsidesipisteet, kasvomaskeja ja -suojia käyttävä henkilökunta ja näkyvät turvallisuusohjeistukset ovat läsnä kaikkialla. Sen sijaan esimerkiksi näkyvät turvallisuustoimet terrori- tai ryöstöuhkaa vastaan ovat vuosien varrella koettu hyvinkin ahdistaviksi ja ne ovatkin saaneet osaksi suurta kritiikkiä. Miksi näin? Miksi näkyvät turvallisuusjärjestelyt ovat täysin ok virusuhkaa vastaan, mutta ihmisen aiheuttamaan uhkaan varautumisessa ne nähdään turvattomuuden tunnetta ja pelkoa aiheuttavana?
Turvallisuusvälineet
Käsi ylös kenellä on lähestulkoon aina mukana kasvomaski, käsidesipullo ja/tai suojakäsineet? Tämä nähdään vastuullisena toimintana meitä kaikkea uhkaavaa turvallisuusuhkaa vastaan. Sen sijaan esimerkiksi väkivallan uhkaa vastaan käsivalaisinta tai muuta turvallisuusvälinettä mukanaan kantava nähdään usein vainoharhaisena tai ”vähän hulluna”. Tämä ei voi kuitenkaan johtua todennäköisyyksistä, koska esimerkiksi uhkatilanteeseen joutuminen on monissa tilanteissa todennäköisempää kuin Koronaan sairastuminen. Sama ilmiö on havaittavissa esimerkiksi siinä, että ihmiset varautuvat kyllä liikenneonnettomuuksiin käyttämällä turvavyötä ja pitävän autossa mukana ensiapupakkausta, mutta esimerkiksi ensiapupakkauksen pitäminen arjessa mukana ei ole läheskään niin yleistä.
Yhteenveto
Jos soveltaisimme normaaliin arkeen vastaavia varautumisen ja turvallisuuden toimia kuin millä taistelemme Koronavirusta vastaan niin kaikkien meidän arki olisi huomattavasti turvallisempaa. Havainnoidaan ympäristöämme aktiivisesti, kiinnitetään huomiota poikkeavaan käyttäytymiseen, varustaudutaan tarpeellisilla turvallisuusvälineillä ja tuodaan toimivat turvallisuustoimet osaksi arkea silloin kun se on tarpeen. Korona on ainakin osoittanut sen, että edelleen ihan normaalit kansalaiset kykenevät kokonaisvaltaiseen turvallisuusajatteluun silloin kun on ”pakko”. Kannattaakin siis muistaa, että ihan samalla tavalla meidän on pakko huolehtia omasta turvallisuudestamme myös muulloin jos haluamme pysyä turvassa. Harvalla meistä on jatkuvasti turvahenkilö katsomassa peräämme ja poliisin, ensihoidon tai palokunnan saapuminen paikalle ei tapahdu muutamassa minuutissa. Ja muutamassa minuutissa ehtii tapahtua vaikka mitä.
Hemmo Päiveröinen
Turvallisuuskoulutukset.fi