Milloin ampumataito on riittävän hyvä

Milloin ampumataito on riittävän hyvä

admin
No comments yet

Milloin ampumataito on riittävän hyvä ja miten sitä mitataan? Varsinkin jos henkilö kantaa asetta työtehtävissään? Ampumaurheilussahan jokaisen harrastajan ampumataitoa on helppo verrata muiden tuloksiin ja siitä saa yleensä aika hyvän käsityksen ampujan ampumataidon tasosta. Työelämässä asetta käyttäville on sen sijaan luotu lukemattomia erilaisia ampumataidon mittareita, tasokokeita, jotka tulee yleensä suorittaa hyväksytysti vuosittain. Valitettavasti nämä ovat yleensä kuitenkin lähinnä byrokraattisia teatteriesityksiä, joilla on erittäin vähän tekemistä tehokkaan aseenkäyttökyvyn mittarina. Suurin osa tasokokeista ovat vaatimustasoltaan erittäin alhaisia eivätkä ne usein mittaa ampumataitoa vaan pikemminkin proseduurien hallintaa.

Tasokokeiden osumatarkkuusvaatimukset
Erittäin usein tasokokeiden osuma-alueena käytetään A4-paperia tai vastaavan kokoista ”keskimassaa” simuloivaa osuma-aluetta. Ampumaetäisyyttä on yleensä 3-15 metriä. Jos A4-kokoinen osuma-alue on niin sanottu vaadittava osumatarkkuus harjoitus- ja koetilanteessa niin käytännössä osumat stressin alla, pidemmältä ampumamatkalta tai nopeammin ammuttuna menevät kohdehenkilöstä ohi kokonaan. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että kokeessa vaadittava osumatarkkuus tulisi olla vähintään kaksi kertaa kovempi kuin mitä aseenkäyttötilanteessa on realistista edellyttää. Jos siis koetaan, että osumat A4-paperin kokoisella osuma-alueella ovat riittäviä työelämän aseenkäyttötilanteessa niin silloin kokeessa osuma-alue tulisi olla maksimissaan A5 (n. 15 x 21cm) tai ampumamatkat olla tuplasti pidempiä oletettuihin aseenkäyttöetäisyyksiin verrattuna. Jokainen voi itse määrittää, että mikä sitten on riittävä osumatarkkuus työtehtävissä, mutta sitä miettiessä kannattaa pitää mielessä että hyvin harvoin kohdehenkilö on rintamasuunta suoraan aseenkäyttäjää kohti ja hyvin harvoin paikoillaan. Pienikin määrä liikettä tai yksinkertaisesti kääntyminen sivuttain tekee ”A4-osumatarkkuudesta” riittämätöntä.

Yksi erittäin hyvä ja todella yksinkertainen riittävän osumatarkkuuden mittari on seuraavanlainen:
Etäisyys: 25m
Laukausmäärä: 1
Osuma-alue: 15 x 15 cm
Aikaraja: ei aikarajaa
Suoritus: Kotelosta veto ja yksi kylmälaukaus (heti harjoituksen alussa ilman lämmittelyä, kuivatreeniä tai laukauksia) 15x15cm maaliin ilman aikapainetta.

Jos oheinen testi onnistuu joka harjoituksen alussa ilman ongelmia tai epävarmuutta niin silloin ampujan osumatarkkuus on mielestäni riittävällä tasolla. Toki tämä on erittäin yksinkertaistettu testi ja osumatarkkuutta voi ja pitääkin mitata monissa eri tilanteissa, mutta perustekemisen tason mittaamiseen tämä on erinomainen koe. Moni usein sanoo, että eihän noin pieneen maaliin ampuminen käsiaseella 25 metristä ole realistista työelämätilanteiden aseenkäyttöä. Kenties ei, mutta tuon osuma-alueen vaatimustaso vastaa karkeasti sivuttain liikkuvan kohdehenkilön osuma-aluetta hätävarjeluetäisyyksiltä. Puhumattakaan siitä jos/kun kohdehenkilön ympärillä on sivullisia, jolloin osuma tulee kyetä laittamaan juuri sinne minne haluaa silloin kun sitä tarvitaan.

Tasokokeiden aikarajat
Monissa tasokokeissa on perustavanlaatuinen suunnitteluvirhe. Usein tasokokeiden aikarajat sisältävät kaikki tasokokeessa testattavien asioiden suoritukset yhden ja saman aikarajan sisällä. Eli toisinsanoen koko koe ammutaan yhteen putkeen yhdella ajanotolla. Esimerkiksi Vartijan tasokokeen 80 sekunnin aikaraja sisältää muun muassa käskyttämistä, liikkumista, 8 laukausta eri etäisyyksiltä, häiriönpoiston/”lippaanvaihdon”, useamman vedon, useamman koteloinnin, suojan käyttöä ja vaikutuksien arvioimista. Tällaisessa kokeessa sellaisen ampujan ampumataito, jonka veto on sekunnin nopeampi kuin toisella, mutta joka käskyttää sekunnin hitaammin (savolaiset) arvoitetaan ampumataidoltaan samalle viivalle hitaamman ampujan kanssa. Nykyisessä koemuodossa ei siis pystytä aidosti mittaamaan ampujan ampumataitoa eikä varsinkaan ampumanopeutta, koska kaiken tuon teatterin sisällyttäminen saman aikarajan alle pakottaa myös määrittämään sellaisen aikarajan, että siinä ajassa tekisi kätevämpi kaveri itselleen ja kokeen vastaanottajalle vaikka eväät.

Ainoa tapa mitata ampumasuorituksen nopeutta ja tehokuutta on mitata eri osa-alueita erikseen. Esimerkiksi siten, että mainitussa Vartijan tasokokeessa eri etäisyyksiltä ammuttavat laukaukset kellotettaisiin erikseen siten että vaadittava aikaraja vaihtelisi ampumaetäisyyden sekä sen mukaan että sisältääkö laukaus/laukaukset kotelosta vedon vai ei. Ja jos suorituksiin haluttaisiin sisällyttää liikettä kuten nykyisessä koemuodossa niin silloin se vaan määritettäsiiin osaksi osa-suoritusta. Realistisia aikarajoja voisi olla esimerkiksi 5 metristä veto, liikkuminen ja yksi laukaus alle kahteen sekuntiin. Hidaskin kohdehenkilö etenee tuon viisi metriä alle kahdessa sekunnissa, joten myös kokeessa aseenkäyttökykyä pitäisi mitata aseenkäyttötilanteiden mukaisissa aikamääreissä.

Tasokokeiden harjoitteleminen
Käytännössä kaikissa tasokokeissa on mahdollista ”huijata” yksinkertaisesti sillä tavalla, että kyseistä tasokoetta harjoittelee paljon. Hetkinen, miten harjoittelu on muka huijaamista? Täysin samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin kokeen tekeminen useampaan kertaan vääristää tulostasi, koska tiedät mitä kokeessa kysytään/mitataan. Tasokoetta treenaamalla opit ”pelaamaan” juuri kyseisen kokeen vaatimuksien mukaisesti ja tiedät missä vaiheessa kannattaa tehdä mitäkin saadaksesi parhaan tuloksen. Tasokokeen tarkoitushan ei kuitenkaan ole mitata suoritutumistasi juuri kyseisessä kokeesssa vaan ampumataitoasi. Siksi ehdottomasti parhaita mittareita ovat sellaiset tasokokeet, joita et ole ampunut aiemmin (tai ainakaan pitkään aikaan) ja jossa joudut laittamaan itsesi joka kohdassa likoon tietämättä tarkalleen, että mikä suoritustaso on riittävä. Silloin ammut epämukavuusalueellasi ja tulos on myös sen myötä realistinen eikä pelailun lopputulos.

Miten tasokokeisiin sitten kannattaisi harjoitella? Pura koe atomeiksi ja tarkastele, että mitä ampumatekniikan ja aseenkäsittelytaidon osa-alueita siinä mitataan ja harjoittele sitten aktiivisesti niitä osa-alueita irrallaan koesuorituksesta. Jos kokeessa mitataan vaikka ensimmäistä laukausta vedon kanssa niin harjoittele sitten vetoa ja puske sitä joka kerta entistä nopeammaksi ja osumatarkuutta paremmaksi. Ihan samalla tavalla kuin matematiikan kokeeseen ei harjoitella laskemaan tiettyä tehtävää kerta toisensa jälkeen vaan opetellaan aidosti laskemaan.

Tasokokeissa riittävä osaaminen
Yleensä tasokokeissa mitataan juurikin sitä riittävää tasoa. Esimerkiksi siten, että ohilaukaukset ja aikarajan ylitykset osasuorituksissa laskevat tulosta ja hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan tietty määrä pisteitä. Tai vaihtoehtoisesti aiemmin mainittu malli, jossa koko koe suoritetaan yhden kokonaisajan puitteissa ja ohilaukaukset tai ajan ylitys johtavat kokeen hylkäämiseen. Näistä kahdesta ensimmäisenä mainittu malli on ehdottomasti parempi, koska se mahdollistaa eri osasuorituksien pisteyttämisen erikseen. Tästä huolimatta kumpikaan näistä ei ole erityisen hyvä malli mittaamaan ampujan kehittymistä tai motivoimaan suorittajia pyrkimään parhaimpaansa. Koska tarpeeksi hyvä riittää. Ensimmäinen malli antaa toki mahdollisuuden vertailla esim tämän vuoden ja viime vuoden tuloksia keskenään kun taas jälkimmäinen malli tarjoaa vain hyväksytty/hylätty -tuloksen. Vaikka kokonaisaika paranisin niin aiemmin käsitelty tapa niputtaa kokonaissuoritus saman ajan alle aiheuttaa sen, että ampuja on lähes mahdotonta arvioida sitä ampuiko hän paremmin ja jos ampui niin millä osa-alueilla vai olivatko kenties hänen teatteritaitonsa vaan paremmin tikissä tänä vuonna.

Itse haluaisin nähdä paljon enemmän tasokokeissa toiminnallisista ampuaurheilulajeista tuttua ”hit factor” laskentaa, jossa saadut pisteet jaetaan käytetyllä ajalla. Mutta kuitenkin työelämään sopivilla reunaehdoilla esimerkiksi siten, että taulusta ohi menneistä laukauksista tasokoesuoritus hylättäisiin suoraan. Toinen vaihtoehtoinen pistelaskumetodi voisi olla IDPA:sta tuttu tapa, jossa C-sektorin osumasta suoritusaikaan lisättäisiin tietty määrä sekunteja ja D-sektorista vielä enemmän. Ja tässäkin mallissa taulusta ohi ammuttu laukaus hylkäisi suorituksen. Tasokokeen hyväksyttyyn suoritusmerkintään vaadittaisiin sitten joko tietty hit factor tulos tai tietyn maksimiajan alitus. Tällainen pisteytystapa olisi huomattavasti nykyisiä realistisempi ja puskisi suorittajat ampumaan parhaalla mahdollisella tasollaan.

Loppusanat
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, että milloin ampumataito on riittävän hyvä ei ole olemassa muuta vastausta kuin ei koskaan. Ampumataitoa voi ja pitää aina pyrkiä kehittämään ja mieluiten niillä osa-alueilla, jotka ovat itselle niitä heikoimpia. Tästä huolimatta työelämätarkoitusta varten meidän tulee kuitenkin pystyä määrittämään jokin hyväksyttävä lähtötaso, jolloin asetta voi työtehtävissä alkaa kantamaan. Nykyiset Suomessakin useissa työtehtävissä käytössä olevat tasokokeet ovat suoraan sanottuna täysi vitsi. Ne eivät ole vaatimustasoltaan läheskään riittävän tiukkoja eivätkä ne usein mittaa oikeita asioita kuten ylempänä jo totesimmekin. Kuitenkin on olemassa lukuisia erittäin hyviä työelämään suunniteltuja tasokokeita, jotka ovat sekä vaatimustasoltaan että rakenteeltaan järkeviä. Alla niistä yksi parhaimmista, joka on kaiken lisäksi erittäin helppo toteuttaa. Ei muuta kuin ampumaan!

Paul Howen (Combat shooting and tactics) tasokoe

Käytettävä taulu: SRA-taulu siten, että ylä-A ja B lasketaan A-alueeksi.

1. Aloitusasento: valmiusasento, yksi laukaus keski-A:han, etäisyys: 7 metriä, aikaraja: 1 sekunti
2. Aloitusasento: ase kotelossa, yksi laukaus keski-A:han, etäisyys: 7 metriä, aikaraja: 1,7 sekuntia
3. Aloitusasento: valmiusasento, kaksi laukausta keski-A:han, etäisyys: 7 metriä, aikaraja: 1,5 sekuntia
4. Aloitusasento: valmiusasento, viisi laukausta keski-A:han ja yksi laukaus ylä-A:han, etäisyys: 7 metriä, aikaraja: 3 sekuntia
5. Aloitusasento: valmiusasento, kaksi laukausta ensimmäisen taulun keski-A:han ja kaksi laukausta toisen taulun keski-A:han, etäisyys: 7 metriä, aikaraja: 3 sekuntia
6. Aloitusasento: valmiusasento, kaksi laukausta keski-A:han vahvemmalla kädellä ja kaksi laukausta keski-A:han heikommalla kädellä, etäisyys: 7 metriä, aikaraja: 5 sekuntia
7. Aloitusasento: valmiusasento, 1-tyypin häiriönpoisto ja yksi laukaus keski-A:han, etäisyys: 7 metriä, aikaraja: 3 sekuntia
8. Aloitusasento: valmiusasento, kaksi laukausta keski-A:han, lippaanvaihto ja kaksi laukausta keski-A:han, etäisyys: 7 metriä, aikaraja 5 sekuntia
9. Aloitusasento: ase kotelossa, Pystystä polvelle ja 1 laukaus keski-A:han, etäisyys: 25 metriä, aikaraja 3,25 sekuntia
minimivaatimus on vähintään 7/9 hyväksyttyä suoritusta.

Nähdään radalla!

Hemmo Päiveröinen
Turvallisuuskoulutukset.fi70408212_1312175372292985_7669122599061815296_o2

Päiveröinen on toiminut toistakymmentä vuotta moninaisissa turvallisuustehtävissä Suomessa ja ulkomailla sekä työskennellyt 7 vuotta päätoimisena ase- ja turvallisuuskouluttajana.

Päiveröinen on kouluttanut yli tuhatta ammattilaista ja harrastajaa sekä suorittanut yli 50 kansainvälistä ase- ja turvallisuusalan ammattilaiskoulutusta mukaan lukien:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *